???

Makaan raiteilla, ja mietin elämääni, en vain jaksa. Hetken päästä kulkisi juna, ja kaikki olisi ohi, kyllä, minun ei tarvitsisi jaksaa tätä paskaa enää. Pelkään mitä ihmiset ajattelevat minusta, olen vain huomionhakija, välitän vain itsestäni. Kuulen niin useasti kuinka, ''kaikki on hyvin,'' tai ''kaikki kyllä tulee olemaan paremmin,''. Ettekö tajua, asiat ei muutu, vaikka olenkin yrittänyt, olen nähnyt vaivaa, ja aina vain epäonnistun, ehkä sille on syynsä. Sydämeni hakkaa, mutta levollisesti ja olen koko hetkessä yllättävän rauhallisesti. Ajatuksissani kulkee ihmisiä, ja mietin mitäköhän he ajattelisivat jos tietäisivät ajatuksistani oikeasti.

Usein epäillään minun heittävän hauskaa vitsiä, mutta jostain syystä, saatan asiaan naurahtaa ja vain hymyillä. Ehkä en uskalla näyttää että olen valmis tappamaan itseni? Kuulen junan äänen, ja se rauhoittaa minua, levollinen hymy kaartuu huulilleni, ja pian tunnenkin maan allani tärisevän. Olenko valmis tähän? Odotanko salaa jonkun huomaavan minut, ja ojentavan kättänsä, vai haluanko eroon tästä maailmasta? En, en halua eroon maailmasta, enkä halua eroon ihmisitä elämässäni, rakastan jokaista ystävääni, ja läheistäni, joka seisoo vierelläni. En vain jaksa itseäni, enkä jaksa ajatuksiani. Kun aamulla herään, ja näen itseni peilistä, itken. Ainut asia mitä peilistä näen, on hirviö, jonkinlainen ruma monsteri, jolla ei ole oikeutta elää. ... Junan ääni kuuluu jo lähempää, ja pian saavuttaa minutkin. Levollisuus on laskeutunut maahan, ja taistelu itseni kanssa on ohitse. En tunne enää mitään, mutta voin vain kuvitella pienen hymyn kasvoillani. Anteeksi ajatuksistani, ja siitä että asia saa hymyn huulilleni.

Masennus on sairaus, jota vastaan taistelu vie voimia todella paljon. Yleensä jos tärkeä ihminen sairastaa masennusta, on todella hankala suhtautua asiaan. Itse sairastan masennusta, ja tunnen monia ihmisiä jotka sairastavat, tai ovat sairastaneet. Ihmiset, älkää pelätkö, vaan kerätkää rohkeutenne, ja käykää puhumassa näille vaisuille, ja maassa oleville ihmisille. Masennus ei tarkoita että ihminen olisi surullinen, ja ranteet veressä kulkisi kaduilla, ja vain makaisi kotonaan. Välillä se on hymyjä, naurua, hauskoja juttuja, mutta kaiken tuon alla, on haavoittuvainen sydän. Ota itseäsi niskasta kiinni, ja käy vaikka vain kysymässä ihmiseltä josta olet huolissasi, tai välität, miten hänellä menee, tai onko hänellä asioita sydämellä, joista hän haluaisi puhua. Kerro että olet hänen tukena. Vaikka vastapuoli ei uskoisi sitä, tai ei välittäisi, syvällä sisimmässään, hän on todella kiitollinen. Elämä ei ole ruusuilla tanssimista, eikä koskaan tule olemaankaan. Keep holding on! <3