Väsyttää

Näen päässäni kuvan, jossa olen kävelemässä ulkona, ja yhtäkkiä päätän hypätä junan alle. Tässä vaiheessa rukoilisin että joku tarttuisi käteeni ja halaisi, kertoen että kaikki paranee, mutta ei se niin mene. Aivan sama kuinka monesti kerrotaan että  yli 80% masennuksesta kärsivistä paranee, ja paranen, ja että tulen nauttimaan elämästäni blaablaablaa. En tule koskaan uskomaan että tästä on poispääsyä. Luuletteko että kun kerrotte mulle että voin lentää, otan siivet alleni ja lennän???

Sit mulle kerrotaan, että turhaan vihaan itteeni, että oon ihana ja kaunis, no jaa, miks sitten mua haukutaan, miks itte vihaan itteeni? Ja sit ku poika keneen oon ihastunu, sanoo että musta vois tykätä, jos oisin kauniimpi??? Ajattelitteko että mullakin saattais olla tunteet? Että tällasella rumalla, läskillä, vastenmielisellä idiootillakin, saattaa olla omia mielipiteitä, ja tunteita. No jaa, ette ilmeisesti. Aina kun ihastun johonkin, tai löydän ystävän, josta en halua luopua, yritän muokkautua rooliin, josta minussa pidettäisiin. Jos sanotaan että vihataan ihmisiä jotka tekevät näin ja noin, jätän huomaamatta ne asiat tekemättä, jotta olisin parempi ihminen muiden mielestä. 

Joo, kyllä, olen myös epäonnistunut elämässäni, sillä menetin opiskelupaikkani, ja haluan vain kuolla. Haluutteko sanoo jotain? Tulla kertomaan, kuinka minä haen huomiota tällä kaikella, kuinka voisin vain aamulla nousta ylös ja lähteä kouluun, opiskella kympin arvosanoin, hymyillä ja parantua masennuksesta, mennä kerran lenkille, ja laihtua ainakin 50% painostani, ajatella positiivisemmin ja päästä eroon ahdistuksestani. Fine, jos asia kuulostaa teistä helpolta, mut mun on pakko kertoo teille, se on kaikkea muuta kuin helppoa. 

Mä oon kohta kolme vuotta käynyt hoidossa, mä olen käynyt useamman kerran viikossa puhumassa asioistani, odottaen että joku päivä, tää paska ois ohi. Kolmen vuoden sisään, oon raapinut itseäni, viillellyt itseäni, hakannut itseäni, syönyt yliannostuksia lääkkeistä, polttanut itseäni, yrittänyt tappaa itseni, ja edelleen, ihmiset on sitä mieltä, että huomion takia. Tekeekö kukaan sitä huomion takia? Istuen siellä vessanlattialla, ottaen sen terän käteen, ja tehden haavoja itselleen, vuotaakseen verta, sen takia että saisi asialla huomiota muilta? Koska sit jos joku tekee sen huomion takia, pitää olla aivan vitun tyhmä, anteeks nyt vaan. Mä oon kolme vuotta yrittäny toivoa että masennus on sairaus josta voi parantua, mutta mä en jaksa enää. On monia jotka on tästä selvinny, ja tulee vielä selviämään, mutta mä en ole yksi heistä. Musta tuntuu että nyt on mun aika luovuttaa. Anteeksi.